Noniin, tännepä sitten kirjoittelen kaikkea mitä sattuu tässä raskauden aikana, niin hyvät kuin huonotkin puolet. :)

Elikkäs, olemme mieheni kanssa toivoneet lasta pitkään ja yritystä oli melkein vuosi takana. Sitten se tärppäsi!
Juhannuksen aikaan, 22.6.13 testasin ja heti tuli kaksi viivaa. <3 Ja itku, ilon kyyneleet ja ajatus, meistä tulee vanhemmat! <3

Jännityksellä soittelemaan neuvolaan ja varaamaan aikaa, itku lähinnä kurkussa. Neuvolan henkilö oli todella mukava puhelimessa ja kertoi mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Kertoi myös, että ensimmäisellä lääkärikäynnillä päästään kuulemaan sydänäänet. <3 Aina kun ajattelen asiaa, tulee itku kurkkuun. Päästään kuulemaan pienen sydämen jumpse ja että kaikki on hyvin. <3

2.7.2013 oli ensimmäinen neuvola. Terveydenhoitaja kertoili kaikkea mitä tulee tapahtumaan, mitä ruokia tulisi välttää, antoi lippusta lappusta mukaan täytettäväksi ja arvio millä viikoilla mennään. Vkolla 4+4 tällä hetkellä, itse epäilen että huidellaan jo pitemmällä.

22.7.2013 olisi vihdoinkin se lääkäri, tosin sinne tuntuu olevan ihan tuhottamasti aikaa!

Se hyvä puoli tässä on, ettei tarvitse yksin kuunnella näitä juttuja. Mieheni otti vapaata töistä sen verran mitä pystyi ja tuli mukaan neuvolaan ja sitten lääkärille. Pääsee miehenikin kuulemaan ensimmäistä kertaa esikoisensa sydänäänet. <3

Kun ollaan "kauan" yritetty muksua, niin tuntuu jotenkin tämä raskausaika erilaiselta mitä kuvittelin. Kun on paha olo tai saa halata pönttöä, ei sitä ota siltä kannata et "Hitto, tätäkö tää onkin?" vaan lähinnä suhtaudun positiivisesti. Ainakin sitä ollaan raskaana!!
Onneksi pahaa oloa ei ole ollut kovin paljoa, tosin sain hyvän neuvon. Jos on pahaa oloa raskauden aikana, tulisi 2h välein syödä pieniä annoksia, jottei paha olo iske niin helposti. :)

Kaveri totesi heti, kun kuuli pahasta olosta, että se on tyttö! Onhan sitä kaikkea uskomuksia ja toiveita, mutta jostain syystä mielessäni on tyttö. Toisaalta mieheni kanssa toivotaan poikaa, mutta pääasia että on terve ja kaikki hyvin pienellä. :)

Äitini suhtautuu raskauteeni innolla, suunnitteli jo mitä kaikkea lastenvaatteita käy varastosta kaivamassa. Anoppi ei tiedä, vielä. ;) Mieheni suunnitteli jo innolla mitä kaikkea sitä tarvitaan, mm. portaisiin lapsiesteet. Niitä hän innolla mietti miten ne laitetaan ja asennetetaan, aikoo itse tehdä ne. :)

Olo on välillä hölmö, kun saa itsensä kiinni silittelemästä vatsaa. Ei vielä tosin mitään näy, mutta miehenikin joskus silittelee ja taputtelee vatsaani. :) Koira taas hakeutuu aina välillä pää vatsan päälle. :)

Vielä tähän loppuun yksi minua häiritsevä asia. Muutama tuttuni on raskaana ja hehkuttelet Facebookissa  K A I K E N  mitä heille tapahtuu. Itse en ol tähän sortunut, en näe siinä mitään järkeä. "Kävin oksentamassa 4 kertaa." Mitä ihmiset tekee tällä tiedolla..?

Niin, semmoista se kun on raskaana. :) Uusia inhokkeja ei ole tullut, saati lemppareita, vielä. Unentarve on vain lisääntynyt, tuntuu että välissä voisi nukkua vaikka miten paljon tahansa ja väsyttää. :) Mutta sitäpä se! :)

Nyt odottelemaan innolla sydänääniä, siitä lisää taas myöhemmin.. ;>