Miltä se raskaus loppujen lopuksi tuntuu, kun on odottanut melkein vuoden raskaaksi tuloa.
Toki sitä kirjoista ja netistä voi lukea, vaikka ja mitä. Osaisi vain "suodattaa", kaikkea ei kannata ihan uskoa mitä sieltä netistä löytää!
Itse hankin muutaman kirjan ja niitä lueskelin innolla, Vauva-lehti tulla tupsahti kotiin säännöllisesti ja sitä vain ODOTTI! Samoin netin keskustelupalstoja tuli luettua urakalla, niin hyvät kuin huonotkin puolet raskaudesta ja turhautumisesta. 
Se jatkuva odottaminen, sen jälkeinen pettymys ja kyyneleet.. Toki stressasin, kun en tullut raskaaksi ja muille se tuntui olevan niin "helppoa". En osannut kovin iloita muiden puolesta, kun kertoivat olevansa raskaana. Pettymys oli joka kuukausi ja päivä niin kova, vaikka sitä koetti olla miettimättä ja keskittyä siihen yhteiseen elämään ja yhteisiin hetkiin miehen kanssa. Joskus se vain otti niin voimille. Itku saattoi päästä, jos näki lastenvaunut ulkona tai jonkun pienen lapsen leikkimässä hiekkalaatikolla. Eli ei se helppoa ole, ei todellakaan.
Aina sanotaan, että lastentekoa ei saisi stressata, vaan tulee jos on tullakseen. Koetin itsekin sitä asennetta, loppujen lopuksi. Koetin keskittyä muihin asioihin ja miettiä vähemmän lapsiasiaa. Voin kertoa sen auttaneen! Kun asiaa ei stressannut, koetti keskittyä elämän hyviin puoliin ja tässä sitä nyt ollaan! Esikoista odotellen. :)

Toki puhuin miehelleni pitäisikö meidän lähteä tutkimuksiin, vaikkei ollutkaan vielä vuotta kulunut. Luin netistä paljon tietoa, mitä siellä tapahtuu ja milloin niihin voi mennä. Oli jos jonkunlaista lääkitystä ja tutkittavaa. Mieheni lupautui syksyllä lähteä mukaan tutkimuksiin, sitten olisi vuosi kulunut yrityksestä. 
Välillä oli tosi rankkaa odottaa, katsoa kalenteria ja selailla syksyyn. Syksyyn tuntui silloin olevan ikuisuus. Eihän se sieltä koskaan tulisi, nyt vasta elettiin alkuvuotta!
Joskus se kärsivällisyyskin palkitaan! :) Vaikka tuntuu hullulta ajatella, ettei saisi stressata vaikka haluaa niin kovasti sitä pientä nyyttiä syliin, niin ei se stressaaminen auta asiaan milläänlailla! Omasta kokemuksesta voin viisastuneena tämän allekirjoittaa! 

Mistä sitten tietää onko tämä se ihminen, jonka kanssa haluaa aidosti lapsen? Tämä ainakin minua itseäni jäi kerran mietityttämään, kun joku tästä mainitsi. Itselleni tämä oli aika helppo. Täytyy palata ihan seurustelun alkuaikoihin, kun tapasin mieheni veljen ja tämän tyttären. Olimme siellä kylässä, mieheni piti veljen tyttöään, muutaman kuukauden ikäistä vauvaa, sylissään ja silloin se vain tuntui. Tämän miehen kanssa haluan joskus lapsia. 
Puhuimme alkuaikoina myös lapsista ja nimistä. Mieheni totesi, että haluaa lapsia vasta lähempänä 30-vuotiaana. Puhuimme asiasta useammin ja enemmän. Yhdessä vaiheessa mieheni totesi, että aletaan sittenkin yrittämään jo nyt. Jos ei tärppää, niin ei ainakaa harjoituksen puutetta ole!
Tietenkin piti kysellä oletko nyt täysin varma ja mies totesi että on. Eihän se mitenkään helppoa tullut olemaan, mutta pääasia, että kumpikin on samalla puolella ja haluaa lasta

Moni on varmasti kuullut juttuja tai lukenut jostain, että nainen on puhkonut kondomeihin reikiä tai käynyt vieraissa, koska mies ei ole halunnut vielä lapsia tai ei ollenkaan. Herää sitten pienen pieni kysymys; onko nainen niin itsekäs, että haluaa omaksi ilokseen lapsen? Lapsi ei ole kuitenkaan mikään ihan pieni asia, vaan muuttaa koko loppuelämän. Kuka mies haluaisi edes olla naisen kanssa, jos tietää lapsi ei ole hänen?
Kaikenlaista sitä aina sattuu ja tapahtuu.

Raskausoireet tietenkin hieman yllätti.
Etova olo muuttui pian pahaksioloksi ja sitten sitä halaillaan pönttöä. Aamupalaa turha kuvitella, muutenkaan ruoasta puhumattakaan! Onneksi on lääkkeet näihinkin, saa pahoinvoinnin kuriin! 
Rinnat kipeytyivät, ei todellakaan sietänyt edes hipaista. Nyttemmin ne on onneksi haihtunut, alkuraskaudessa ne oli vain todella kipeät ja raskaan oloiset! 
Hassu tunne alavatsassa, painon tunne. Kuukautismainen olo, vaikkei kuukautiset tullutkaan. 
Väsymys, tämä jatkuu vieläkin ja yhdessä vaiheessa oli yksinkertaisesti PAKKO ottaa päiväunet! Ei muuten jaksanut. Vieläkin väsyttää, mutta olen koettanut vain lepäillä ilman päiväunia. 
Tunteiden vuoristorataa en ole saanut kokea. Alussa ja vähän keskelläkin itketti jotkut asiat. Nyt ei sitäkään. Moni on puhunut, että tunteet menee kuin vuoristorataa, ensin naurattaa ja kohta itkettää. Joillakin ei taas mitään, ovat kuin normaalisti. Hormoonithan siellä sitten pulpahtelee esiin. 
Huoli, onko siellä ketään? Onko siellä kaikki hyvin? Lyökö sydän? Onko kaikki raajat oikein? Onko sydän normaali? Liikutaanko siellä? Tottakai se pelottaa, onko siellä kaikki hyvin. Varsinkin, kun ei tunne liikkeitä! Ultratkin tuntuu olevan niin harvassa, pelottaa onko siellä sillä välin käynyt jotain! Nyt olen alkanut tuntemaan liikkeet paremmmin. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, kuin ilmakupla olisi puhjennut vatsassa! Varsinkin iltaisin alkaa se ralli, pitää potkia. ;)
Neuvolassa totesi, että kun liikun niin sikiö nukkuu. Kun asetun aloilleen, sikiö herää! Jotenkin hassua. Varsinkin istuessa ja maatessa tuntee kunnolla potkut ja liikkeet. Miehenikin tunsi kerran ja selvästi hänestä näki, että se oli tärkeä hetki. <3

Jo kauan on arvuuteltu onko tulossa tyttö vai poika! Rakenneultrassa selviää, jos pieni on kääntyneenä sopivasti. Me ei saatu tietää, mikä tietenkin jäi harmittamaan. Onneksi sitten keskiraskauden lääkärin käynnillä saadaan TOIVON MUKAAN tietää! :) <3 Testien mukaan (kiinalainen) olisi tulossa poika, valtaosan mukaan tyttö. Työkaverit ovat vatsan perusteella veikanneet tyttöä. Muutama vain poikaa. Jännittää kumpi sieltä mahtaa olla tulossa! Toisaalta sillä ei ole merkitystä, kunhan on vain terve ja kaikki menee hyvin! :)

Yksi asia askarruttaa mieltä. Mitä sitä pitäisi hankkia pienelle? Me ollaan tällä hetkellä hankittu vaatteita jonkun verran, kokoontaitettava hoitopöytä, sitteri, leikkimatto jossa leikkikaari, pinnasängyn ja rattaat saimme mieheni veljeltä. Lakanoita olen koettanut etsiä, muttei niitä oikein tahdo olla. Tyyny ja peitto (tyynyhän ei ole pakollinen). Vaipat, tuttipullot ja tutit, rasvat ja talkit hankitaan sitten vähän myöhemmin. Kunhan tuo remontti olisi ensin valmis, niin saisi sinne järjestellä tavaroita sitten. :

Vauvanvaatteet on kaupassa aika arvokkaita ja niitähän ei käytetä kauaa, vauva kasvaa nopsaa ulos vaatteistaan! Itse olen kirpputoreilta hankkinut suurimman osan, muutaman kaupasta alennuksesta. Kierrätys. Jos on tuttuja, joilla on lastenvaatteita niin heiltä vaan kysymään! Kirpputoreilla on halpoja ja hyväkuntoisia vaatteita  :)

Milloin sitten kannattaisi hankkia tarvikkeita? Me hankittiin jo ennen viikkoa 12 osa, osa vaatteista oli jo aikaisemmin odottamassa. :) Isompia kokoja kannattaa hankkia, varsinkin jos ottaa äitiyspaketin Kelalta! :) 2viikon päästä olisi neuvola-aika taas ja saamme silloin tuon lappusen, jotta voimme viedä Kelalle sen ja sitten tulee tieto äitiyspaketista! :)

Tässä oli nyt taas aika paljon asiaa, vähän siitä ja tästä! ;) Nyt jos kutsuisi neulomukset koiran viereen sohvalle ja hetken lepoa ennen fysioterapiaa. :)