Viime perhevalmennuksessa käytiin läpi parista perheeksi. Miten pitää ensin toimia äidin ja isän yhteisvuorovaikutus ja minkä kuvan lapsi saa aikuisuuteen roolimallia. Jos kotona suukotellaan, halaillaan tai tapellaan ja huudetaan, mitä näistä seuraa.

Aluksi saatiin kortit käydä valitsemassa ja esitellä niiden avulla puolisomme. Valitsin miehelleni kortin; toiset huomioon ottava. Mies ottaa muut hyvin huomioon ja ajattelee muiden kannalta asioita. Mies valitsi miulle anteeksiantavainen ja totesi, antaa anteeksi töppäilyt, tarviiko sitä muuten selitellä? :D

Jotenkin ei siellä sinällänsä tullut uutta asiaa, vieläkään. Lähinnä mitkä kaikki asiat pitää toimia, jotta perhe on onnellinen ja hyvinvoiva. Ottaa aikaa äidille ja isille, vaikka miten vauva meinaa viedä kaiken huomion. Muistaa kehua toista ja antaa isille myös aikaa lapsen kanssa olla, vaikka miten äidin ja lapsen side olisi kovin vahva.

Ihan mukavaa noissa on käydä, mutta jotenkin tuntuu, ettei sieltä kovin uutta tietoa tule. Ainakaan vielä. Kyllähän sen järjellä jo voi ajatella, että pakkohan on ensin äidin ja isän suhde toimia ja kemiat yksiin, niin lapsellakin on turvallinen olo ja olla. 

Onhan se iso asia, kun ei ole enää vain me kaksi, vaan me kolme. Joutuu niin paljon huomioimaan asioita ja ottamaan asiat eri tavalla huomioon ja ei välttämättä muista aina osoittaa toiselle hellyyttä niin paljoa, mitä olisi tarvis.

Siispä nytten urakalla halailemaan puolisoa ja taputtelemaan pepulle. ;)