http://aipanajatelmat.vuodatus.net/

Tuolta voikin seurata mitä meille nytten kuuluu. :)

13.1. oli äippäpolilla kontrolli. No, heti ekana mittaili siinä verenpaineen ja kauhisteli paineita. Alapaine huiteli taivaissa ja kyseli olo. Olo oli mitä mainioin, ei mitään ongelmia tai päänsärkyjä. Ultrassa vähän meinasi shokki iskeä ensimmäisen kerran. Paino ei lapsella ollut se mitä olisi pitänyt olla ja pissanäytteessä proteiinit +++. Lääkäri rauhallisesti totesi, että ottavat osastolle tarkkailuun juuri paineiden ja proteiinimäärän takia sekä alkavat miettimään pitääkö synnytys käynnistää aiemmin, ettei munuaiset petä. Eipä siinä, odottelemaan hoitajaa ja osastolle. Ranneke käteen ja huoneessa vähän ihmettelyä miten näin kävi. Pieni shokki koko ajan yllä ja pelko. Miehelle tekstaria töihin, että saattaa olla pieni nyytti pian sylissä jos päättävät käynnistää. Miehellä sydän jätti pari lyöntiä väliin. Itkuahan siinä piti niellä, eihän sen näin pitänyt mennä! Vasta helmikuussahan se aika oli, ei ole vielä edes täysikasvuinen, viikkoja vain 34+5 Miten se pieni edes pärjäisi?

Lääkäri tuli seuraavana päivänä juttelemaan ja puheli, että käynnistävät synnytyksen kummankin hyvinvoinnin kannalta. Sen verran rajuksi heittäytyi tuo raskausmyrkytys, että näin oli parempi. Keskiviikkona marssittiin sitten synnärille alakertaan, tippaa käteen ja odottelemaan supistuksia. Myöhemmin tulikin supistukset, kipeäähän se teki, mutta onneksi mies oli tukena. Hampaita purren ja miehen kättä puristaen. Eräs hoitaja totesi, että kohta teillä on nyytti sylissä! Siinä vaiheessa iski todellisuus rajummin vastaan. Nytkö jo?!

Kello läheni puoli yötä, lapsivesien puhkaisu ei auttanut asiaa. Sydänäänet heikkeni lapsella aina supistusten tullessa. Lääkäri totesi, että voivat leikata heti kun haluan. En halunnut. Pian lääkäri marssi uudestaan huoneeseen, kertoi että oli puhunut toisen lääkärin kanssa ja heistä olisi parasta tehdä sektio, kummankin hyvinvoinnin kannalta. Siinä vaiheessa pelotti. 

Sektio sujui hyvin, syntyi pieni terve poika kello 23:24. Pituutta löytyi 44cm ja painoa 2120g. Pienestä se on ponnistettava ylöspäin. Poika joutui suoraan keskolaan, nenämahaletkuun ja lämpökaappiin. Itse tärisin tässä vaiheessa jännityksen laukeamisesta ja helpotuksesta. Rauhottavia ja lepoa. Pojan ehdin vilauksella nähdä ja tuntea poskella.

Seuraava päivä meni kivuissa. Pikku hiljaa sain nousta seisomaan, siirtyä suihkuun. Pyörätuolilla käytiin katsomassa poikaa. Niin pieni ja nukkemainen. Pikku hiljaa jaksoin itse kävellä alas, vietin keskolassa päivät. Osastolla kävin vain syömässä ja nukkumassa. Poika oli kengurussa, ihokontaktissa melkein päivittäin. Oltiin vaan ja ihmeteltiin. 

Viimeisinä päivinä sairaalassa olin yötä perhehuoneessa pojan kanssa kahdelleen, Yöt sujui hyvin. Kaikkein vaikeinta oli, kun melkein kahden viikon jälkeen pääsin itse pois ja jouduimme pojan jättämään vielä keskolaan. Itkin sen illan ja sydäntä raastoi. Oli niin paha olla, ruoka ei maittanut. Ikävä oli valtava ja itku koko ajan päällä. 

Sunnuntaina lastenlääkäri tarkasti pojan ja laski pojankin kotiin. Voi sitä ilon ja riemun määrää! Tosin mies lähti samana päivänä Helsinkiin koulutukseen, jäätiin siis kahdestaan. Ikävä on valtava, mutta pojan kanssa aika menee kuin huomaamatta. Perjantaina tulee neuvola tarkastamaan pojan painoa. 

Vaikka ei kaikki mennyt niin kuin olin ajatellut, en voisi olla onnellisempi. <3 Oma pikku tuhisija nyytti vieressä, ihana aviomies ja perhe-elämä. Tästä se arki lähtee pikku hiljaa rullautumaan eteenpäin. 

Tähän lopuksi vielä pari tuumausta. Kyllähän se sektio vähän jännitti siinä vaiheessa, mutta se meni lääkärin mukaan hyvin. Haava alkaa parantumaan hyvää tahtia, on siisti. Lääkäri kysyi vielä jäikö joku harmittamaan. Ei, ei jäänyt. Parempi näin, että ollaan kumpikin hengissä ja voidaan hyvin. Se on pääasia. 

Nyt moni tuttu pelkää, että heille käy samoin. Turhaa sitä stressaa, kaikki päättyy kuitenkin hyvin. Henkilökunta oli ihanaa ja ammattitaitoista, yksin ei tarvinnut jäädä murehtimaan tai pohtimaan asioita. 

Taitaa olla aika perustaa uutta blogia vauva-arjesta. Eihän sitä tässä enää raskaana olla. :) 

Tähän raskauteen liittyi paljon kaikkea mitä en kuvitellut. En osannut ajatella, että raskausmyrkytys iskee, närästää niin ettei saa unta tai joudun sektioon, ettei lapsi kasva käyrien mukaan vatsassa. Silti kaikki päättyi hyvin. Ei jäänyt huono mieli mistään, tuo nyytti on kaiken sen arvoinen. <3

Tuli käytyä taasen synnärillä tuossa viime vuoden viimeisenä päivänä. Nyt joutuu siis vuorokauden ajan pissimään purkkiin, jos sattuukin olemaan proteiinit koholla pitkäaikasesti mikä viittaa raskausmyrkytykseen. Semmosta herkkua sillä kertaa. Samalla sitä joutui verikokeisiin. Masuasukilla syke huiteli korkeimmillaan 170! Oli pienet jumpat menossa. :D Itellä oli verenpaine ihan ok, nyt joutuu kotona mittailemaan. Vähänhän tuo pelottaa meinaako se raskausmyrkytystä pukata päälle vai ei. Pitäisi sairaalakassi pakkailla valmiiksi, jos sattuukin tulemaan lähtö aikaseimmin. Laskettu aikahan on 18.2., mutta saattaahan aikasemminkin tulla tai joutua osastolle. Huh. 
Tuossa huomattiin, että jalat on kuin kaksi halkoa. Niin jumalattomat turvotukset jaloissa! Plääh.

Sorruin tuossa ostamaan alesta ihanan pienen mekon! En voinut vastustaa enää kiusausta. ;) Meinasin siihen neuloa pehmeästä langasta villatakin, pienen hatun ja ehkä jotain muutakin. :) Itselle löysin alesta nimiäisiin mekon ja hartiahuivin. Kokeilin sitä, hyvin muuten mahtuu, mutta tissit on vielä vähän liian isot ettei mene kiinni. :D

Masuasukki jaksanut potkia, yöt antaa nukkua. :) Kyllähän sitä on ihanaa olla raskaana, mutta toivoo että saisi nyytin syliin. Nyt vaan toivotaan, että saadaan nyytti syliin helmikuussa.

Nyt vähän harmittaa, kun mies sanoi autossa, että on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät oli, että pääsi vihdoin ja viimein koulutukseen. Huonot, että koulutus alkaa jo tammikuussa 5pvä Helsingissä ja toiset 5pvä maaliskuussa. Nyt vaan jännätään, ettei synny ennen helmikuuta!

*UUSI VUOSI UUDET KUJEET*

 

 

Uusi vuosi vaihtui anoppilassa neuloen. Katsottiin televisiota, käytiin saunassa ja oltiin vaan. Muutama raketti näkyi, kun ihmiset ampui. Kaikkein hauskinta oli, kun käytiin potkuroimassa ja koira halusi tulla potkurin kyytiin istumaan! Pitkän aikaa istui siinä, kun työnteli! :D Hih. Nyt on sitten raukka ihan väsynyt, nukkuu lähinnä. Onhan se rankkaa.

Tänään oli tarkoitus leipoa tiikerikakkua ja laittaa suklaapaloja sekaan. Vähän herkutella. :) Kunhan tämä päänsärky loppuisi, ei kehtaisi särkylääkettä ottaa. :/

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014 ! <3

Käytiin joulu viettämässä vaihteeksi miun vanhempien luona. Käytiin ensin iskän luona aattona syömässä ja jakamassa lahjat. Sieltä lähti mukaan mm. kylpypyyhkeet. Sanoin jo miehelleni, että ensi vuonna jos tulee pyyhkeitä lisää niin suutun. Onhan noita pyyhkeitä jo ihan tarpeeksi, ei mahdu kohta kaappiin! Muita lahjoja saatiin mm. lastenhuoneeseen valo, jossa on Niiskuneiti, rahaa, led-tuikkukynttilä, lyhty, arpoja. 
Mies lähti koiruuden kanssa sitten torstaina ajamaan kotia kohden ja mie jäin vielä äidille sunnuntaihin asti ihmettelemään. Äidin kanssa sitten siivoiltiin varastoa, sieltä lähti mukaan vauvalle vaatteita ja vähän katseltiin leluja mitä tulee tänne, ristiäisiin tai nimiäisiin tarvikkeita. :) Isoveikka tuo loput sitten mukanaan helmikuussa. :)

Käytiin mummon luona saunomassa ja mummo totesi, että tytön tekoonko rupesit. Totesin, että niinhän sieltä vissiin tyttö on tulossa ja kuuluu heti "Pitäähän sitä ensin tehdä se lapsenvahti." :D 
Saatiin mummolta vaaleanpunaiset töppöset ja isommalle valkoiset piirakkasukat. <3

Käytiin myös ihmettelemässä enolassa, oltiin siellä yötä. Pojilla oli ainakin hauskaa, itse lähinnä neuloin. Sain neulottua muksulle nutun valmiiksi ja aloittamaan villahousuja. :) Tuli valvottua jopa myöhään, joskus aamu 4 aikaan kömmittiin nukkumaan. Pätkittäistä untahan se vaihteeksi sitten oli.

Isoveikka kovasti tohisi muksusta, sano että heti kun se potkii kunnolla, niin sano! :D Kyseli, että joko kummit on valittu, hän olisi innokas kummi. :) Pitää sitä vielä miettiä, epävirallisethan kummit sitä sitten tulee. :)

Neuvolareissu;
Noo, painoa oli yllättäen tullut lisää. Turvotusta on nyt jaloissa ja sormissa, niin että näkee selkeästi. Päätä ei ole onneksi särkenyt, selkäkivut on iltaisin varsinkin hirveät. Nyt vähän pieni pelko, ettei tule raskausmyrkytys! Nyt täytyy verenpainetta mittailla kotona (pari kertaa ollut korkealla, johtuen siitä kun ei ole nukkunut yöllä) ja stiksata pissiä, ettei ole proteiinia. Just kaverille naureskelin, että kaikkea sitä joutuu kestämään esikoisen tähden ja silti ihanaa olla raskaana.

Näistä sitä on saanut/joutunut "kärsimään" esikoisen kanssa tähän mennessä;

- järkyttävä pahoinvointi/etova olo
- selkä-ja nivuskivut
- väsymys
- turvotukset
- supistelut
- verensokerien- ja verenpaineenmittaukset
- pissan stiksaus
- piikit persuuksiin
- liikuntakielto
- unettomuus
- hengästyminen helpommin/nopeammin
- asioiden unohtelu tahattomasti

Huomenna olisi taas meno synnärille, saas nähdä mitä tällä kertaa siellä on luvassa. Täytyy taas taksilla hurauttaa sinne ja käydä kaupungilla vähän asioilla. 8:15 aika, taas siis aikaisin ylös!

Tänään neuvolassa syke huiteli lapsukaisella siellä 160+, just oli jumpat menossa ja potkut tuntui imakasti. :) On nyt oppinut uuden konstin venytellä, kun uhkaa tila käydä ahtaaksi. Kylkiluihin hieman potkutella. :D

Pitäisi lähteä ensi vuoden puolella ostamaan loput tavarat ja pakata sairaakassi varmuuden vuoksi jo valmiiksi, koskaan ei tiedä milloin se lähtö tulee! Pysyisi vaan helmikuuhun asti masussa. :) Totesi neuvolassa juuri ennen lähtöä, että näemme seuraavan kerran tammikuun lopussa, jos olen yhtenä palasena siihen mennessä vielä! :D Jospa pysyisi helmikuuhun asti. :)

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Kuulostaahan se reilut 9kk pitkältä ajalta, mutta mitä lopumpaa alkaa aika menemään, sitä lyhyemmältä se aika tunnustaa! Varmaan se ihan loppu aika, laskettuun aikaan se viikko-päiviä, alkaa olemaan jo aika "tule tule tule tule jo!" - tunnetta täynnä. :) Nyt on vaan tunne, älä vielä tule, älä ole raskausmyrkytys, saispa ensi yönä nukuttua.. Pieniä toiveita ja haaveita.

Jospa sitä hetken lepäilisi ja lähtisi sitten hissuksiin touhuamaan, ei kerta uni oikein tule. :/

Piti käydä keskussairaalassa kahtena päivänä peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla mies oli mukana, ultrasivat, ottivat kokeita ja määräsivät vuodelepoon. Samalla saatiin kuunnella noin reilut 15min vauvan sydänääniä, kovasti kääntyili, pari kertaa potkaisi anturiin ja vatsaa. :)
Sain kummallakin kerralla kortisonipiikit vahvistamaan vauvan keuhkoja, jos sattuukin aikaisemmin syntymään. Kahden viikon päästä olisi kontrolliaika, aikaisemmin joutuu menemään, jos alkaa supistelemaan tai muuta ilmenee. Se tietää taas sitä taksireissua, kävellen ei onnistu niin pitkää matkaa tekemään. En tiedä testin nimeä, mutta teki jonkun testin ja sanoi, että jos se on positiivinen, niin sitten ottaavat osastolle tarkkailuun. Totesi, että ihmettelee kyllä jos onkin positiivinen ja onneksi tuo negatiivinen oli. Nyt sitten jännätään tuleeko sieltä soittoa, tarviiko alkaa antibiootille vai meneekö vaan levolla.

Ultrasi vielä sukupuolta, kun pyysin ja totesi, että varovainen tyttöveikkaus. <3 Lääkäri ja kätilö oli kumpikin siinä mukana, mutta ei ollut täysin varmaa kumpi. Pääasia, että on terve ja syntyisi sitten helmikuussa. <3 Painoa oli lapsukaiselle kertynyt jo 1,6kg! Nyt sitä aletaan vaan masussa lihoamaan. ;)

Toisella kerralla sain taas piikin persuuksiin ja piti täyttää lappua. Lapussa oli mm. pelkääkö synnytystä, haluaako käydä siitä puhumassa jonkun kanssa, saako hätäkasteen tehdä, etunimet tytölle ja pojalle. Mies sai tietää eilen vasta tytön etunimen, hih. ;) 

Tottakai harmittaa, kun on liikuntakielto. Vuodelepoa oikeastaan vaan, mutta pientä kotiaskaretta touhuillut, eli lähinnä istumista ja makoilua. Eilen kaupungilla oli pakko pysähdellä vähän väliä, alkoi supistelemaan imakasti. Oli jotain hyötyä käydä kaupungilla, löysin mammahousut, ohkaset ja collegepöksyt ja paidan! :) Hyviä löytöjä, ei tarvitse venyttää omia housuja/paitoja. :D Varsinkin, kun tämä masu tästä vielä meinaa kasvaa, hui! :)

Vähän huolettaa tuo verensokeri tilanne nyt. Ei saa liikkua, niin ei saa laskettua verensokereita alas niin tehokkaasti. Täytyy siis niin tarkkaan alkaa katsomaan mitä sitä oikein syö. Varmasti joutuu äippäpolille ja saa lääkityksen, vauvan kannalta ajatellen se olisi ehkä fiksuinta. 

Tiistaina lähdetään reissun päälle ja torstaina takaisin kotiin. Lyhyt reissu siis tiedossa, mutta mukavaa vaihtelua. Tammikuussa lähdetään miehen kanssa sitten viime hetken ostoksille, mm. vaippoja ja rasvoja ostamaan. Täytyykin tehdä jo pientä listaa mitä sitä oikein kannattaa ostaa ja mitä jättää ostamatta, ettei tule turhaa tavaraa sitten mukaan. :)

Huh, miten tuo täysikuu jaksaa valvottaa! Ihan jotain hirveää! Kahtena yönä en saanut juurikaan unta, närästi ja päätä särki. Rennie onneksi tuo helpotusta, Ranixalia en uskalla edes enää kokeilla, pahentaa vaan. Alaselkä meinaa taas jumitella, tänään jos ottaisi rentoutuspiikkimaton ja sen päällä makaisi. Jos se auttaisi hiukan. Närästystä ja selkäkipuja lukuunottamatta olo on ollut hyvä. Vauva voi hyvin ja jaksaa potkia. <3 

Nyt seuraa vaan nämä jännät ajat, syntyykö ennen laskettua aikaa vai meneekö laskettuun aikaan vai jopa yli! Ovat ainakin monta kertaa viitanneet lääkärit siihen suuntaan, että hyvinkin voi tulla ennen laskettua aikaa. Kunpa vaan kaikki menisi hyvin. <3

Jospa sitä lähtisi kohta vähän kirjoittelemaan kirjeitä, että saisi ne pois alta ja sitten matolle ja Täydelliset naiset pyörimään, koira kainaloon ja ihan olla vaan. :)