Kylläpä osaa säikytellä tuo pieni! Joskus sitä miettii onko sitä raskaana, kun ei ole oireita tai tulee yllättäen kipeä/vihlova kohta vatsaan. Kohta sitä ollaankin sitten pönttöä halailemassa ja mieli virkeänä! Ettei ollutkaan mitään hätää. :)

Huomenna olisi vuroossa neuvolasta suositeltua fysioterapiaa. Kuulosti jännälle. Lantionpohjanlihaksia. Hyödyllistä siis. Harmi vain, ettei sinne isejä oteta mukaan. ;)

Sitä laskee tarkkaan päiviä, aina unohtuu kalenteria katsomaan. Siis, että milloin saisi kuulla pienen sydänäänet! Se mahtaa olla todella jännittävää.

Kaiken näköisiä kokeita sitä olisi myös tulossa! En koskaan ajatellut, että kun menet neuvolaan, joudut antamaan joka ikinen kerta pissanäytteen.. Seurataan siis valkuaisten määrää, sokerin määrää jne virtsassa. Kaiken lisäksi painoa tarkkaillaan, syömisiä ruoditaan ja verenpainetta mittaillaan. 

Raskaus on monimutkaista aikaa. Ei se ole niin, että tulet raskaaksi ja kaikki menee eteenpäin ihan hyvin. Aina on se pelko, ettei tule keskenmenoa tai että pienellä on kaikki hyvin. Toki on ilon tunnetta ja vatsan taputtelua. Hieron itse (noloa kyllä) vatsaani aina salaa. Tai silittelen. Tuntuu vain hassulta, että joku niin pieni on sisällä ja minä olen se korvaamaton tällä hetkellä. :,)

Luin tuossa neuvolasta annetun oppaan (mikä oli muuten todella hyödyllinen!) parissa päivässä ja siinä oli selitetty mm. mitä kokeita otetaan ja miksi, raskaus viikko viikolta, sikiön kehitys kohdussa, neuvolat ja lääkärit, synnytys jne. Kevyttä iltalukemista.. :)

Se hauskaahan tässä on, että jalat ovat jo nyt turvoksissa! Töissä koko päivän jaloilla (tosin koetan säännöllisesti nostaa jalat ylös) ja raskasta työtä. Selkä kovilla, samoin muut lihakset. Saattaapi olla, että suosiolla otan raskauden aikana tukivyön, jos se auttaa yhtään tuohon selkään! :)

Kaiken lisäksi minulla on aivan ihana mies! :) Se tässä pitää nyt lopuksi mainita. Jaksaa silitellä, olla tukena ja kuunnella. :) Hyvä isi siitä tulee pikkuiseni! :)