Se tunne, kun ei ole koskaan ennen juuri närästänyt ja raskauden aikana, varsinkin loppukohden mentäessä tästä tulee joka päiväinen riesa. Ranixal löytyy kaapista, mutta mutta.. Pahentaa närästystä ensin, ennen kuin helpottaa. Ihan hirveää nikotella, kun närästää samalla. Huoh. Onneksi murunen lupasi eilen, että mennään tänään syömään ravintolaan! Jes, pientä hemmottelua tähänkin päivään! :) Varsinkin kun yö tuli melkein kokonaan valvottua. En saa oikein öisin enää unta ja ihanat naapurimme aloitti taas musiikin popittelun aamu 6! Onneksi tajusivat lopettaa 7-8 väliin, niin sain nukuttuakin hetken. 

On muuten ihanaa kun mies on niin valveutunut synnytykseen jo etukäteen. Eilen illalla lakkasin kynnet ja laitoin tähtitarroja, ihan vain piristykseksi. Mies tuumasi sitten aamulla näin, "Et voi pitää noita sitten synnytyksen aikana tai niitä rakennehommia, kun se juttu mikä laitetaan sormeen ei sit ota sitä juttua siitä." Tarkoitti siis, kun sormeen laitetaan happisaturaatio ja silloin ei saa rakennekynsiä/lakkaa olla, ei muuten ota. :) Lopuksi tuumasi "Saahan ne kyllä nopeasti pois." Niinpä! ;)

Tuntuu, että mies meillä ajattelee tätä synnytystä jo nyt etukäteen enemmän, kuin mie! Pitäisikö asian olla toisin päin? :) Onhan se mukavaa, että toinen ajattelee asioita vähän pitemmälle ja tietää joistakin asioista etukäteen, ettei tarvitse kaikkea alkaa huutelemaan mitä pitää ottaa huomioon. ;D

Kohta varmaan lähdettävä ostamaan vichyvettä ja kokeilla auttaako se närästykseen, Yölläkin närästi hiukan, mutta en kehdannut heti lääkettä napata. Nyt senkus jatkuu. :/

Tänään siivoiltiin, mies imuroi ja luuttusi lattiat. Yritin seiniä vähän pyyhkiä ja vessat siistiä, alkoi supistella kyykkiminen ja kumartelu, jäi siis siihen siltä erää. Harmittaa, kun ei voi oikein siivoilla! No, kyllähän sitten siihen on aikaa myöhemminkin..

Nyt hauvelin kanssa vähän ulkoilemaan takapihalle. :)